Rento sunnuntaipäivällinen: ankkaa ja mustapippurikermakastiketta

|


Kun koko viikonlopun on huhkinut blogihommissa, niin sunnuntaina on kiva ottaa vähän rennommin.
Olin ottanut pakkasesta ajoissa jääkaappiin sulamaan ankanrintafileitä ja jääkaapissa oli juhannusblogauksen kattauksen jäljiltä keitettyjä uusia perunoita. Nyt ei mitään hifistelyjä vaan ruokaa pöytään!

Ankan paistuessa mietin että olisihan se mukava olla joku kastikekin, vaikka onhan tuo ankka kyllä itsessäänkin mehukasta. Ongelma ratkesi kuohukermapurkin jämällä ja parilla lusikallisella Lee Kum Kee -maustekastiketta. Juuri helpommaksi ei pippurikermakastikkeen teko enää tule. Täältä näet aiemman postaukseni maustekastikkeen käytöstä.


PAISTETTU ANKANRINTA

1 ankanrintafilee per syöjä
suolaa
mustapippuria myllystä

Ota rintafileet huoneenlämpöön puolisen tuntia etukäteen. Leikkaa nahkaan ristikkäisviillotukset, mutta varo leikkaamasta lihaa. Hiero nahan pintaan ja viiltoihin suolaa ja pippuria.

Lämmitä uuni 180 asteeseen.

Laita fileet nahkapuoli alaspäin kylmälle paistinpannulle ja laita liesi keskilämmölle. Paista kunnes nahanalainen rasva on sulanut ja nahka ruskistunut rapeaksi. Käännä ja paista toiselta puolelta muutama minuutti, kunnes pinta on ruskistunut. Säästä ankanrasva ja siivilöi tarvittaessa.

Laita fileet uunivuoassa uuniin ja kypsennä kunnes sisälämpötila on 55 astetta. Tähän menee vajaat 5-8 minuuttia. Ota uunista ja kääri folioon vetäytymään vajaaksi 10 minuutiksi. Leikkaa vetäytynyt filee vinottain ohuiksi siivuiksi.

PAISTETUT UUDET PERUNAT

n. 0,5 litraa pieniä keitettyjä uusia perunoita puolitettuna
ankanrasvaa
suolaa ja pippuria

Kuumenna rasva pannulla ja paista perunat keskilämmöllä pinnaltaan kullanruskeiksi ja rapeiksi. Muista että ankanrasva kuumenee enemmän kuin tavallinen paistorasva.


MAAILMAN HELPOIN MUSTAPIPPURIKERMAKASTIKE

2-4 tl Lee Kum KEE -mustapippurimaustekastiketta
noin 1 dl kuohukermaa

Kaada kerma kasariin ja sekoita joukkoon maustekastiketta. Kannattaa laittaa aluksi vaikka vähemmän ja lisätä maun mukaan keittämisen aikana.
Anna kastikkeen kiehua kokoon viitisen minuuttia välillä sekoitellen. Jos tuntuu että kastike jää ohueksi, keitä lisää. Jos taas alkaa olla liian paksua niin lisää kermaa hieman.
Tarjoile heti.

Tarjoile aterian kanssa raikasta vihersalaattia.

Kakolanruusu petti odotukset

|

Vietimme pitkään ja hartaasti odotettua Turku-viikonloppua viikko ennen juhannusta. Emme kissojen takia lähde ihan ex tempore mihinkään ja nyt olimme saaneet kaikki planeetat oikeaan asentoon samaan aikaan. Tai niin ainakin luulin. Olinhan varannut ajoissa mm. ravintolan kehutusta Kakolanruususta – ravintola Kaskista pyörittävän porukan pop-up ravintolasta Turun Kakolanmäellä.


Sen verran olin tietysti tutustunut ravintolaan ennakolta, että tiesin kyseessä olevan hieman rennommalla meiningillä pyöritettävän konseptin ja suppeamman menun joka tarjoillaan jaettavaksi tehdyistä annoksista. Lista oli vaihtunut juuri edeltävällä viikolla ja sain paria paivää aiemmin vielä positiiviset arviot työkaveriltani. 

Itse en henkilökohtaisesti ole mikään jaettavien fine dining -annosten ystävä ja olen sellaisia kyllä syönyt mm. Farangissa ja Gaijinissa. Pidän enemmän selkeästä ruoasta, joka tarjoillaan eteen selkeänä annoksena. Mutta se on puhdas makuasia ja tässä sivuseikka.

Kaikki oli suunniteltu hyvissä ajoin valmiiksi ja odotuksemme olivat erittäin korkealla, sillä olinhan meistä se ainut joka oli illastanut Kaskiksessa aiemmin ja arvioinut sen Suomen ravintoloiden kärkikastiin. Lue aiempi arvostelu täältä.

Minua varoitettiin etukäteen vain siitä, että miljöö on kutakuinkin rakennustyömaata. Sellaiset asiat eivät häiritse, jos kaikki muu toimii niin kuin pitää. En koe maksavani ensisijaisesti seinistä vaan laadukkaasta ruokatuotteesta ja palvelusta. Sitä paitsi Kakolanruusun pop-up on tilana ihan siisti ja viihtyisä.

Tilasin meille neljän ruokalajin menun viinipaketilla. Aperitiiviksi otimme Kakolan klassikko -drinkit, joissa oli vieno ruusuaromi. Erittäin raikasta ja hyvänmakuista.


Aterian kanssa tarjoiltiin Taikinajuuren hapanleipää. 


Ensimmäisenä kaatona kevyesti kuplivaa Villa Maria Sauvignon Blanc Uudesta Seelannista, joka tuoksui paremmalta kuin mitä maistui. Maku muistutti lähinnä väljähtynyttä, uudelleen viilennettyä kuohuviiniä.


Alkuruokana oli Kakolan sillisalaattia, sydänsalaattia ja parmesanmajoneesia. Miki ei voi syödä silliä, joten hänelle tarjoiltiin nyhtökauraa ja kasviksia Lindrothin puutarhasta.


En oikein tiedä miten näiden annosten oli määrä toimia tarjoillun viini kanssa. Gubbrörasta kylmäksi mukaeltu sillisalaatti maistui pelkästään ylisuolaiselle matjessillille, eikä millekään muulle. Miksi ylipäätään laittaa muita aineksia sekaan...  Aika harva laadukaskaan viini pärjää sellaiselle suolamäärälle. 

Salaattilisäke oli itselleni kokonaisuudessa lähinnä vitsi. Samanlaisen saan vaikka missä ketjuravintolassa lisäkesalaattina vitosella. Vastikään söin Tukholmassa vastaavanlaisen lisäkesalaatin ja siinä sentään oli hiukan ajatusta mukana.

Eniten minua kuitenkin harmitti Mikin puolesta, joka joutui syömään sitä järkytävää nyhtökaura tekelettä. Itse en syöttäisi tuota edes koiralle. Kuivaa ja täysin mautonta. Ihan muuten vinkkinä: nyhtökaurasta saa ihan kelpo ruokaa jos osaa maustaa tai ylipäätään valmistaa sitä oikein. 


Kaiken kruunasi kuitenkin pöytään kannettu kulho chicken wingsejä. Ajattelinkin siinä että, mitä vittua just tapahtui? Jos mä maksan 180 euroa tästä, niin miksi mun eteeni tuodaan hikisiä wingsejä, joita saan puoli-ilmaiseksi mistä tahansa sporttibaarista. Annos olisi voinut vielä toimiakin, jos siinä olisi ollut jotain makua tai joku juju. Nyt annos maistui valmiskastikkeelta. Jos parin yrtinoksan on tarkoitus nostaa ne joksikin muuksi, niin onnea vaan. Tarjoilija antoi yhden savetin, vaikka syömisen jälkeen piti käydä käsipesulla pihan perällä.

Lisäksi ihmettelimme, miksi meille tarjoiltiin siipiä ja kaikille ympärillä oleville pöydille koipia. 

Tässä vaiheessa ilmaisin jo tarjoilijalle mielipiteeni aterian kulusta melko selkeästi. Alku oli erittäin heikko ja jatkon oli parasta olla poikkeuksetta jotain ihan muuta. Vastaukseksi saimme ulkoa opetellun liturgian rennosta meiningistä, pop-up -ravintolan rajoitteista ja muuta titityytä. En ollut enää kovin luottavaisin mielin muutenkaan, kun kuuntelin vieruspöytien jupinaa kylmästä pääruoasta,  jota oli odotettu pöytään melkein tunti.

Hyvät "Ruusulaiset", olen tämän samaisen viikonlopun aikana katsellut ystäväpiirin Taste of Helsinki -postauksia ja hieman ontuvat nyt nuo selitykset. Tastessa on ollut tarjolla maistuvaa ja kauniisti tarjoiltua ruokaa ihan samaan hintaan ja enemmän kenttäolosuhteissa tehtynä ja tarjottuna. 


Saapuipa sitten viimein se pääruoan viinikin. 

Pääruokana kummallekin grillattuja kasviksia ja perunoita vartaassa sekä tsatsikia. Grillattua naudan marmorifileetä.


Ihan ok ruokaa jossa ei taaskaan ollut mitään ihmeellistä. Ihan perusmakuista lihaa haaleana tarjoiltuna. Vartaan kasvikset nippa nappa kypsiä. Al dente ilmeisesti tavoitteena, mutta raaka on aina raaka. 

Annosten pleittaaminen on ilmeisesti rentouden nimissä maksavan asiakkaan hommaa nykyään.
Jälkiruokaviiniksi kaadettiin erittäin hyvää Saracco moscato, joka olisi riittänyt pelkästään itsessään jälkuruoaksi. Koko illallisen paras osa!


Itse jälkiruokana tarjoiltiin jogurtti-rahkajäätelöä, vohvelia ja mansikka-raparperihilloketta. Perus ok setti. Ei mitään erikoista. Tällaista saa mistä tahansa. Olisipa edes vohveli ollut vastapaistettu.


Kaiken kaikkiaan olimme erittäin pettyneitä. Pääruoka ja jälkiruoka olivat ihan perus ok, mutta olisin saanut tämän saman jostain ketjuravintolasta milloin vain. 

Ja kuten sanottu, rentous ei ole sama kuin mitäänsanomattomuus. Koko ateria oli rimanalitus Kaskiksen tasoon nähden kaikilla mittareilla. Minusta on jopa rienaavaa ratsastaa lähiruoka-argumentein, kun toteutus on kuin suoraan Scandikin listala. Laatu ja lähde ei maistunut erityisemmin läpi. Kumppanini sanoi, että teemme itse poikkeuksetta parempaa ruokaa kuin se mitä söimme.

Hieman korvaan myös särähti henkilökunnan alinomainen jankuttaminen ruoan täyttävyydestä jokaiselle pöytäkunnalle. En ole lähtökohtaisesti huolissani vatsani täyttymisestä ravintolassa jonka neljän ruoan menu maksaa 50 € per nuppi. Se ei ehkä ole edes se ensimmäinen asia jota ajattelen, vaan ruoan tuomat elämykset. Jos haluan takuu varmasti syödä itseni ähkyyn, menen Heselle.

Tokihan henkilökunta oli järkyttynyt ja pahoillaan saamastaan huonosta palautteesta. Ja oli kyllä syytä ollakin. Kovin tarjottiin samppanjaa kivusta ja särystä, mutta ei se nyt enää siinä vaiheessa auta.  Olimme jo heittäneet rahaa ja aikaa hukkaan ihan riittävästi. Kieltäydyimme kohteliaasti skumpasta, maksoin ja lähdimme.

En halua kuitenkaan moittia henkilökunnan toimintaa sinänsä. Palvelu pelasi meille jouhevasti niin kuin pitääkin. Ehkä jos itse tuote olisi kunnossa, tarvitsisi selitellä vähemmän.

Tämä reissu teki kyllä itselleni aika pahan kuprun Turun maineeseen ravintolakaupunkina. 

Juhannusjuhlat kaupungissa ja perinteinen smörgåsbord

|
Postaus on tehty yhteistyössä Tulikiven, Hardy´sin ja Tabascon kanssa. Alkoholia koskeva kommentointi ei ole suotavaa Valviran ohjeistuksen mukaisesti. Muu kommentointi sitä vastoin on.

Toukokuussa piipahdimme Tukholmassa ja shoppailimme mm. keskustan Designtorget-myymälässä. Mukaan lähti kaikenmoista mukavaa skandidesignia, mutta tästä hauskasta keittiöpyyhkeestä lähti ajatus tämän kesän juhannuspöydälle!


Pyyhkeen design perustuu maailmankuuluun ruotsalaiseen klassikkoon, smörgåsbordiin. Kylmistä ja lämpimistä ruuista koostuva noutopöytä teki kansainvälisen läpimurtonsa New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939, jossa sitä tarjoiltiin Ruotsin paviljongissa.


Smörgåsbordin historiaan perehtyessäni tuli vastaan myös hauska selitys smörgås-sanalle. Smör tarkoittaa voita ja gås hanhea. Voita kirnuttaessa alkaa pinnalle nousta kellumaan voi nokareita. Ne näyttivät ikään kuin uiskentelevilta pulleilta hanhilta ja olivat myös juuri oikean kokoisia levitettäviksi leipäviipaleelle. Termiä att breda smörgåsar on käytetty kuvaamaan leivän voitelua tiettävästi ainakin 1700-luvulta lähtien ja siltä ajalta juontaa myös smörgåsbordin historia. Smorgasbord on muuten yksi niitä harvoja moderneja ruotsinkielen sanoja, jotka on lainattu saksan ja englannin kieleen.

Porvaristo nautti ennen varsinaista illallista ns. viinapöydästä (brännvinsbord), joka koostui viinasten lisäksi pienistä alkupaloista sisältäen ainakin voita, leipää, silliä ja juustoa, mutta myös savulohta, makkaroita ja leikkeleitä tarjoiltiin. Viinapöytä katettiin useita tunteja ennen varsinaista ateriaa pienelle sivupöydälle ja joskus miehet ja naiset nauttivat sen jopa eri huoneissa.

Varsinainen smörgåsbord muodostui suosituksi 1800-luvun puolivälissä, kun ateria alettiin sivupöydän sijaan kattaa varsinaiselle illallispöydälle ja mukaan tuli myös lämpimiä ruokia.
Noutopöytä yleistyi myöhemmin alkuruokakäyttöön myös hotelleihin ja rautatieasemille. Tukholman olympialaisissa vuonna 1912 ravintolat alkoivat tarjoilla smörgåsbordia omana ateriakokonaisuutenaan.

Perinteiseen smörgåsbordiin kuuluu akvavit, mutta me tarjoilemme tänä juhannuksena valikoiman Hardy´sin viinejä, joista löytyy sopivat parit kaikille pöydän antimille.


JUHANNUKSEN SMÖRGÅSBORD

gubbröra
prinssinakit
lihapullat
Tabasco Chipotle -puolukkahillo
hovimestarinkastike lohelle
mummonkurkut
suutarinlohi
kylmäsavukirjolohenmäti
graavilohi
täytetyt munanpuolikkaat
sinappisilli
naudankielileikkele
paahtopaistiviipale
peuramakkaraa
uudet perunat
Västerbotten-juusto
vanilja-raparperihillo
tunnbröd
Tertin näkkileipä
Maalahdenlimppu
voi

Juomat:
Alkumalja: Bellini
Hardy´s Crest Sparkling Chardonnay Pinot Noir Brut
Hardy´s Nottage Hill Riesling
Hardy´s Nottage Hill Chardonnay 
Hardy´s Nottage Hill Cabernet Shiraz


Alle on koottu joitain pöydän resepteistä. Kaikkea ei tarvitse tehdä aina itse, sillä mm. hovimestarin kastiketta saa kaupasta valmiina. Leikkeleet ja sillit voi valita oman ja vieraiden maun mukaan, niin kuin muutkin tarjottavat.



Gubbröra eli muna-anjovissalaatti kuuluu pöydän lämpimiin klassikoihin. Se valmitetaan juuri ennen tarjoilua, mutta sen voi esivalmistella jo aiemmin.


GUBBRÖRA

10 anjovisfilettä valutettuna ja hienonnettuna
5 kovaksi keitettyä kanamunaa hienonnettuna
2-3 kypsäksi keitettyä perunaa sentin kuutioina
1 sipuli hienonnettuna
voita paistamiseen
1 puntti tilliä hienonnettuna
1 puntti ruohosipulia hienonnettuna
1 dl kuohukermaa

Kuumenna voi tilavassa paistinpannussa ja kuullota sipulit pehmeiksi ruskistamatta. Lisää peruna, anjovis, tilli, ruohosipuli, kerma ja hauduta sekoitellen hetki. Tarjoile.


TABASCO CHIPOTLE -LIHAPULLAT

400 g naudan jauhelihaa
1 dl korppujauhoja
1 muna
1 dl kermaa
1 tl sipulijauhetta tai
1 pieni sipuli hienonnettuna ja kuullotettuna
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
10-12 tippaa Tabasco Chipotlea tai makusi mukaan

Sekoita ainekset mureketaikinaksi. Pyörittele pieniksi pulliksi öljytyin tai kostutetuin käsin.
Paista 175 asteessa 20-30 minuuttia.

TABASCO CHIPOTLE -PUOLUKKAHILLO

5 dl puolukoita puhdistettuna
hieman vettä
1,5 dl hillosokeria
n. 20 tippaa Tabasco Chipotlea tai makusi mukaan

Kuumenna marjat ja vesitilkka kattilassa ja lisää hillosokeri höyryävään seokseen. Kiehauta ja keitä hiljaisella lämmöllä n. 15 minuuttia välillä sekoittaen. Kuori pinnalta vaahto. Ota liedeltä ja anna jäähtyä n. 30 minuuttia välillä sekoitellen. Lisää samalla Tabasco samalla maistellen voimakkuutta.
Kaada hillo puhtaisiin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje tiiviisti.

Tutustu Tabasco Chipotle -kastikkeeseen tästä.


TÄYTETYT KANANMUNAT

10 kovaksi keitettä kananmunaa
8 rkl chilimajoneesia
60 g kylmäsavulohta hienonnettuna + hieman koristeluun
8 rkl ranskankermaa
10 katkarapua hienonnettuna + 10-20 koristeeksi
0,5 dl tilliä hienonnettuna
5 tippaa Tabascoa tai maun mukaan
hiven suolaa
mustapippuria myllystä

Kuori ja puolita munat. Poista keltuaiset kulhoon ja sekoita ne tahnaksi majoneesin, ranskankerman, lohen, tillin ja katkarapujen kanssa. Mausta ja maista ja säädä maku mieleiseksi. Täytä munanpuolikkaat tahnalla ja koristele katkaravuilla, lohipalalla tai vaikka mädillä.


SINAPPISILLI

4 puhdistettua sillifilettä liotettuna
1 rkl täysjyväsinappia
1 dl Dijon-sinappia
1,5 rkl sokeria
1,5 rkl valkoviinietikkaa
3 keltuaista
1,5 dl tilliä hienonnettuna
1,5 dl rypsiöljyä

Leikkaa sillifileet haarukkapaloiksi ja valuta. Sekoita kulhossa sinapit, sokeri, etikka, keltuaiset ja tilli. Ala lisätä öljyä koko ajan vatkaten. Alkuun vähän kerrallaan ja lopuksi ohuena nauhana. Sekoita joukkoon silliviipaleet ja anna tekeytyä kylmässä vuorokauden ajan.


Smörgåsbordin kattauksessa on käytetty Tulikiven uusia Cooking-sarjan astioita. Ne ovat juuri oikea valinta kesän noutopöytään, koska voit valita haluatko pitää ruoan lämpimänä vai kylmänä. Esimerkiksi lämpimänä tarjottava gubbröra pysyi mehevänä ja lämpimänä uunissa esilämmitetyssä 0,5 litran ruukussa. Ruukun mukana tulee myös kivinen kansi ja tamminen alusta. Ruukku soveltuu myös esijäähdytettynä kylmätarjoiluun.


Sarjan paistokivi palveli tällä kertaa kylmätarjottimena lohelle ja leikkeleille. Paistokiven tammea oleva alunen toimi upeasti juustotarjottimena.


Sarjaan kuuluu myös nerokas uutuus, pihvikivi, jonka puolikkaat valjastin myös kylmätarjoiluun. Toisella puolikkaalla silliä ja toisella voita. Pihvikiven varsinaista käyttöä kokeilen myöhemmin kesällä. Haluan todellakin nähdä miten homma pelittää. Cookin-sarjan uunipadasta kerroinkin jo aiemmin.

Tulikivi Cooking-astiat voi puuosia lukuunottamatta pestä halutessaan myös astianpesukoneessa.
Lisätietoa voit katsoa täällä.

Kattauksen hauskat lautasliinat löysin Tampereelta sisustusliike Kantriinasta.


Smörgåsbordin juomat ovat kaikki australialaisen Hardy´s -viinitalon laatuviinejä.
Alkumaljana kesäisen raikas Bellini, johon käytetään tässä Hardy´s Crest Sparkling Chardonnay Pinot Noir Brut -kuohuviiniä.



Moniulotteinen, maukas ja elegantti kuhuviini on valmistettu Chardonnay ja Pinot Noir -rypäleistä, jotka usein liitetään myös samppanjaan. Maku on erittäin kuiva, hedelmäinen, hapokas ja omenainen. Tuoksussa Chardonnaylle tyypillinen sitrus ja Pinot Noirille ominainen mansikkainen aromi.


BELLINI

1 rkl persikkasosetta
Hardy´s Crest Sparkling Chardonnay Pinot Noir Brut -kuohuviiniä viilennettynä

Laita kuohuviinilasinpohjalle persikkasosetta ja kaada päälle hieman kuohuviiniä. Sekoita ja kaada lasiin lisää kuohuviiniä.



Toisena valkoviininä tarjolla Hardy´s Nottage Hill Riesling, joka on ehdottomasti yksi lempivalkkareistani. Aromaattisen ja hedelmäisen, puolikuivan valkoviinin tuoksussa voi aitia sitruksen ja limen aromeja. Mehevän hedelmäinen, hennon kukkainen ja mineraalinen. Viini on voittanut vuosien saatossa yli 70 palkintoa kansainvälisissä viinikilpailuissa.

Tyylikkäät viinilasit löytyivät myös Tukholman Designtorgetista

Hardy´sin valikoimaan kuuluvat myös kätevät pienet 1,5 litran hanapakkaukset.
Hardy´s Nottage Hill Chardonnay on kuiva, miellyttävän hedelmäinen valkoviini. Sen maussa voi aistia persikan ja nektariinin makeutta ja hentoa vaniljaisuutta. Kokonaisuutta elävöittävät sitruksen aromit ja vaniljainen tammisuus tuo moniulotteisuutta ja rakennetta.

Hardy´s Nottage Hill Cabernet Shiraz punaviini on täyteläinen ja tumman marjaisa. Se on oivallinen liharuokien kumppani mutta myös mainiota sellaisenaan. Tuoksussa on tummia, kypsiä marjoja sekä suklaisia tammen aromeja. Täyteläisessä maussa on mustaherukkaa, mausteisuutta ja mehevää hedelmäisyyttä jotka kruunaa karhunvatukan ja minttusuklaan aromit.



Herkullisen smörgåsbordin päätteeksi onkin mukava vetäytyä parvekkeelle nauttimaan kesäillasta viinilasin kera. Surku-kissa ainakin on jo ottanut paikkansa auringossa.



Upeaa ja herkullista Juhannusta toivottaen,


Post Signature

Post Signature